Sirbma-ifjordfjellet

Reitti Norjan puolella Tenojokivarresta Sirbmasta Ifjordin tielle.

Lähes koko reitti kulkee avotunturilla alkua ja Laksjohka-joen ylitystä lukuunottamatta. Kelin salliessa näkymät ovat siten koko matkan avarat ja ylängön huipuilta kauniit näköalat laaksoihin, järville ja reitin polveilevaan etenemiseen. Karuakin karumpaa maanpintaa koristaa moninpaikoin pienet kukat ainakin heinäkuun loppupuolella.

Nousu Sirbmasta tunturiin on melko loiva hiekkaisa tie, joskin tie on veden syömä ja matkalla on useita purojen lätäköiden ylityksiä. Tunturissa koko reitti on mönkkärijälkeä. Mönkkärijälki on kuitenkin kivistä ja vaikka maaston puolella ei ole kasvillisuutta ajamista estämässä niin sekin on aika kivistä. Mäkiä riittää.

Laksjohkan ylityksessä oli vettä reiden puolen välin yli heinäkuun loppupuolella. Joen tienoo on lähes ainut metsäinen ja tuulensuojainen paikka koko matkalla. Joen jälkeen on iso suo, joka kierretään lännen kautta, vaikka maastokartta näyttää suoraa ylitystä. Pian suon jälkeen on leveän puron ylitys(crocseilla) ja nousu talon pihalle. Se on paikallisen yhdistyksen, mutta ilmeisestikin pääsääntöisesti lukossa, ja joka tapauksessa vaatisi yhdistyksen luvan yöpymiskäyttöä varten.

Matka jatkuu kivikkoista jälkeä pitkin ja vasta viimeisellä 10km matkalla tie on tasaisempaa ja tänne tullaan sitten maastoautoillakin. Yllä mainittua jokea lukuunottamatta lukuisten purojen ylitykset onnistuvat kivillä tai mättäillä hyppimällä tai jos kengät haluaa oikeasti pitää kuivina, niin osassa crocseilla. Vaikka märkiä kohtia ja mutaa on joka notkelmassa, niin yhtään oikeasti märkää suota ei ole koko reitillä.

Reitti on hyvin hidas ajettava varsinkin retkivarusteissa kivikkoineen ja kaikkine purojen ylityksineen. Telttailimme maastossa kaksi yötä, kun ensimmäisestä päivästä iso osa kului toisen auton saamiseen Ifjordin tielle.