Pöyrisjärvi - Kalkujärvi - Vuontisjärvi

Pitkä, kaunis, vaihteleva ja varsin ajettava osuus, maastopyörävaellusta parhaimmillaan ja raskaimmillaan.

Pöyrisjärven autiotuvan viereinen pikkujoki ylitetään järven puolelta hiekkasärkkää kahlaten, vettä on enintään polveen ja pohja hyvä. Sitten noustaan korkealle hiekkatievalle ja laskeudutaan katsomaan, onko Kenttälompoloiden välinen mönkijälautta Iiskonsalmessa paikoillaan. Nykyään ei välttämättä ole, koska Kalkujärven väki ajaa töihin Vuontisjärven kautta.

Iiskonsalmi on pehmeäpohjainen ja syvä. Jos uimareissu ei käy, voi yrittää kiertoa Pöyrisjärven puolelta. Ainakin matalalla vedellä mönkijät ajavat Paskamellan kautta järveen ja nousevat kuiville Vuollasahattun rannalla - ilmakuvista näkee reitin. Tämä gps-jälki noudattaa varmaa reittiä, ja ylittää Seigajoen kaukana Kesätupien eteläpuolella, missä kahlaus on helppo. Kierto on paikoin soinen mutta enimmäkseen ajettava.

Pöyrisjärvelle palatessa ennen Akanniemeä on pari ikävän syvää suopuroa, joiden yli menee mönkijöitä varten yleensä lankut. Sitten tullaan järven rantaan. Normaalilla kesävedellä se on lähes koko matkaltaan ajokelpoista hiekkarantaa, mutta korkealla vedellä pitää ajaa vedessä tai jopa kahlata koko parin kilometrin osuus. Hiekkarannan vieressä pajukkotörmällä ei mitenkään voi edetä, ei myöskään törmän takana suolla.

Pöyrisjoen suun lähellä hiekkatörmä ylenee ja kasvaa. Tässä on upeita leiripaikkoja. Pöyrisjokea ei kahlata joesta (joka on pehmeäpohjainen ja syvä) vaan järvestä. Kun tekee kunnon mutkan järveen ennen jokisuuta ja palaa kuiville vasta niemen nokasta, vettä on kesävedellä polveen, korkealla vedellä reiteen. Pohja on hyvä, kunhan ei kompastele yksittäisiin kiviin.

Kalkujärveläisten kertoman mukaan mönkijät eivät enää välttämättä ylitä Pöyrisjokea sen suulta vaan Laulunivojen kohdalta, puolisen kilometriä järven rannasta. Sinne menee poroaidan kohdalta jonkinlainen ura kuivempia suojuotteja pitkin. Paikan näkee ilmakuvista. Maastopyörävaeltajan kannattaa silti edelleen välttää varvikkoisessa ja vetelässä suossa tarpomista, koska kahlaus järven kautta on helppo ja reitti sinne kesävedellä oikein hauska ja kaunis.

Kahlauksen jälkeen nousu Sahpanpalolle on mukavaa hiekkamaastoa. Kahden isomman hiekkaesteen kohdalta erkanee ura Maaterlommolon suuntaan. Tämä gps-jälki jatkaa Suomajoelle, joka kiemurtelee hiekkakumpujen välissä erityisen kauniina ja on helppo kahlata. Parhaita mahdollisia telttapaikkoja tarjolla.

Suomajoen jälkeen on hupaisan savannimainen pätkä, "Tie Hobittilaan". Sitten ura muuttuu kivisemmäksi, mutta ei hätää, puussa on vuosikaudet roikkunut vararengas. Ennen Kalkujärven porokylää ura kiertelee soiden lävitse, mutta järkevää reittiä ei ole. Polvea syvemmälle ei onneksi upota. Kalkujärven kylässä on elämää eniten vasanmerkitysaikana alkukesästä.

Kalkujärveltä alkaa monta mönkijäuraa. Valkamapään huipun kautta voi jatkaa klassikkoreitin toista haaraa Kalmakaltiolle joko Lenkihaan kautta alavampaa ja kivikkoista reittiä tai Tshuukisautsin kautta huippujen yli. Tämä gps-jälki suuntaa kuitenkin suoraan kaakkoon. Selvä ja hyvä ura seurailee helppoja ja pääasiassa kuivia maita Palolaen tienoolle. Kannattaa ajaa huipun kautta, jos on jalkaa, sinne nousee hyvä ura.

Palolaen jälkeen reitti muuttuu tylsemmäksi ja raskaammaksi. Loivasti kumpuilevat marastot eivät tarjoa paljon nähtävää, ja märkänä kesänä voi olla mutaista. Sileävaaralta on taas näköalaa, mutta lasku alas on pehmeä ja hidas. Kenties kannattaa runtata Palo-Kuorttusvaaran yli kulkevaa uraa eikä ajaa tätä jälkeä vaaran pohjoispuolitse.

Lasku Pöyrisselältä Pöyrisjoelle ei ole niin mukava kuin toivoisi. Ura on paikoin varsin pehmeä ja täynnä kivisiä mutahautoja. Pöyrisjoen rannan mäntykumpareilla on pari hyvää leiripaikkaa, mutta vain pari.

Loppumatka Vuontisjärven kylään on isoa ja helppoa maastoautouraa, joka märkänä kesänä kuitenkin kerää hämmästyttävästi vettä.